Avanto, sohva vai kuntosali?

Avanto, sohva vai kuntosali, miten sinä lataat akkusi!

Syksyn pimeät aamut, päivät, illat, aamut… Miten selvitä läpi syksyn, mistä saadaan energiaa jaksamaan läpi tämän pimeän vuoden ajan? Olo helpottuu heti, kun tulee lunta, mutta valitettavasti täällä Etelä-Suomessa talvet ovat viime aikoina olleet lähes lumettomia, joten sitä ei kannata jäädä odottelemaan…

Tämä on monelle tuttua, ei ehkä ole varaa tai aikaa, tehdä etelänmatkaa eikä kotona ole edes valolamppua.
Itselleni tämä pimeys aiheuttaa ehkä tänä vuonna, entistä enemmän tuskaa, en tiedä miksi juuri tänä vuonna? Ehkä nyt on pimeämpi syksy, kun viime vuonna? Ehkä reagoin siihen eri tavalla, kun ennen?  Sateisena ja pimeänä päivänä tulee ajoittain mieleen monen vuoden takaiset lentoemännän työt, joka päivä paistoi aurinko. Ihan sama mihin lensin, Turkuun tai Turkkiin, aina mentiin edes hetkeksi, pilvien yläpuolelle ja siellä se oli, ihana valo.

Mutta ei auta, nyt istun kotona työpöydän äärellä eikä valoa näy kuin pöytälampusta, joten jotain kivaa, mielihyvää tuottavaa tekemistä pitäisi siis keksiä. Valittaminen ei ainakaan auta tilannetta!

Mitä voin tehdä, jotain joka ei maksa paljoa, josta saa sekä iloa mielelle, että keholle? Jotain mistä kroppa kiittää ja aivotoiminta kirkastuu?

Minun onneni on, että meillä on koira, jonka kanssa saan mennä, satoi tai paistoi, (pukeutumiskysymys) lenkille. Mikään ei ole niin virkistävää, kun samoilla metsässä tai rannalla, pysähtyä kuuntelemaan ja haistelemaan luontoa. Aivot virkistyvät, tasapainoaistit paranevat ja keho kiittää liikkumisesta. Ja tietty koirakin nauttii. Ihan parasta on nähdä syksyn väriloisto tai katsoa kuinka meri myrskyää, muuttolinnut valmistelevat lähtöä etelään, luonto valmistautuu talveen. Pysähdyn hetkeen, avaan kaikki aistit ja nautin! Saman voi tehdä kaupungissa, samoilla pitkin tuttuja katuja, mutta otankin ”turistin” katseen ja tuttu kaupunki näyttää heti täysin erilaiselta.

Toisaalta olen iloinen, että minulle iskee silloin tällöin, tosin liian harvoin, myös urheilukipinä ja siinä kuntosali on mun juttu. Myönnän, tuntuu hölmöltä maksaa juoksumatolla juoksemisesta, mutta jotenkin se yhteenkuuluvaisuus ja sosiaalisuus muiden kuntoilijoiden kanssa on vaan niin kivaa, kaikilla on oma tavoite joka tavallaan yhdistää meitä kaikkia, oma hyvinvointi. (enkä muuten tykkää yhtään juoksemisesta. Sanotaan että siihen iske kipinä, noh sitä tässä on odoteltu vuosikausia, ei näy kipinä ei…)

Sitten ihan parasta, avantouinti, tai ei kai sitä uinniksi ihan voi sanoa, mutta avannossa/meressä kastautuminen. Mikä tuskainen olo onkaan ensin, ilma on kylmä ja tuulee, mereenkö pitäisi vapaaehtoisesti mennä… mutta se fiilis, kun on voittanut itsensä, omat pelkonsa, kuten että saan varmasti jonkun krampin enkä pääse ylös tuolta, tai jäädynkö jo portaille patsaaksi. Mutta se hetki, kun on pulahtanut jääkylmään mereen, sitä voittajafiilistä on vaikea kuvailla. Siinä hetkessä unohtuu kaikki murheet ja huolet, fiilis on ihan mahtava, veri kiertää kehossa kohisten ja olo tulee samalla raukeaksi, mutta myös hyvin energiseksi.

Jokaisen meistä tulisi pysähtyä hetkeksi, kuunnella omaa kehoaan ja sen toiveita. Miten sinä ruokit omaa hyvinvointiasi, miten sinä lataat akkusi? Onko se hyvä ruoka-parempi mieli, jooga tai jumppa, joku kirja johon uppoutua tai ihan vaan paikallaan oleminen? Tee sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä ja mikä tuottaa mielihyvää, pääasia että teet!

Kun on ottanut itselleen edes pienen hetken omaa aikaa, hyvänolon tunne tulee hetkessä, stressi vähenee, työnteko tuntuu hyvältä, saa uutta energiaa tekemiseen, unen laatu paranee, motivaatio kohenee, ja mikä parasta, positiivinen fiilis näkyy ja tuntuu!

Muista, olet ainutlaatuinen, älä unohda pitää itsestäsi huolta! Nautitaan pienistä hetkistä tässä ja nyt!